Kehityspäällikkö Jouni Kivirinne Helsingin Energiasta haastoi Tampereen Energiamessuilla ajatuksen nollapäästöisestä rakentamisesta kaupunkiolosuhteissa.  Hän kysyi, mitä lisäarvoa säädösohjattu paikallisesti tuotettu energia toisi kansantaloudelle tiiviisti rakennetussa energiaviisaassa kaupunkiympäristössä.

Taustaksi Kivirinne esitti viime vuosikymmenten aikana Helsingissä käyttöön otettuja ja edelleen kehittyviä ratkaisuja. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto, kaukojäähdytyksen ja lämmön tuottaminen samassa prosessissa, puhdistetun jäteveden ja meriveden lämpötilaerojen hyödyntäminen energianlähteenä, hukkalämmön talteenotto konesaleista kaukolämmöksi ja kallioon louhitut energiavarastot edustavat kaikki parasta käytössä olevaa teknologiaa.

Yllä mainitut innovaatiot ovat kekseliäitä ja energiatehokkuutta nostavia ratkaisuja, joiden avulla noin 500 000 pääkaupungin asukasta saavat käyttöönsä energiaa toimitusvarmasti ja kilpailukykyiseen hintaan. Ne muodostavat kaikenlaisille rakennuksille soveltuvan järjestelmän, jonka ympäristövaikutuksia vähennetään entisestään lisäämällä biopolttoaineiden osuutta energiantuotannossa. Erityisesti Kivirinne nosti esille ratkaisujen käyttöasteen, joka on huomattavan korkea.

Paikallista vai alueellista energiantuotantoa?

Paikallisen tuotannon sijaan Kivirinne oli valmis puhumaan mieluummin alueellisesta tuotannosta. Esimerkkinä hän nosti esiin Porvoon Skaftkärrin kaukolämpöalueen, jonne uusiutuvaa energiaa tuotetaan 15 kilometrin päässä Tolkkisissa.

Paikalle osunut Helsingin Energian energiatehokkuuspäällikkö Rauno Tolonen tuki tätä ajatusta kokonaisenergian kulutuksen näkökulmasta. Jos kukin toimija vain optimoi paikallisesti omaa osuuttaan yhtälöstä, lopputuloksena voi käytännössä olla jopa käytettävän kokonaisenergian ja päästöjen kasvu. Tähän kukaan toimijoista tuskin pyrkii, koska uusiin ratkaisuihin ajaa nimenomaan huoli ympäristöstä.

Alla videopätkä Kivirinteen ja Tolosen tapaamisesta Energiamessujen kahvitauolla.