HSY julkaisi juuri ennakkotietoja pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä. HSY:n mukaan ilmastopäästöt vähenivät asukasta kohti laskettuna ensimmäistä kertaa alle viiden tonnin, mutta laskeva kehitys on tavoitteisiin nähden melko hidasta.

Huomioni kiinnitti varsin maltillinen sanamuoto ”laskeva kehitys on seudun ilmastotavoitteisiin nähden melko hidasta”, sillä päästöjä on kuitenkin onnistuttu vähentämään varsin merkittävästi.

Asukaskohtaisesti kasvihuonekaasupäästöt vähenivät pääkaupunkiseudulla 30 % vuodesta 1990 vuoteen 2014. Helsingissä vähenemä on peräti 39 %, mikä oli pääkaupunkiseudun ilmastostrategian (2007) tavoitteena saavuttaa vasta vuonna 2030. Olin itse aikoinaan mukana valmistelemassa strategiaa ja muistan, että tuota tavoitetta pidettiin silloin varsin kovana.

Ilmastostrategian tavoite muutettiin vuonna 2012 absoluuttiseksi -20 % ja tavoitevuotta aikaistettiin vuoteen 2020. Tämäkin tavoite saavutettiin Helsingissä jo viime vuonna, 6 vuotta etuajassa.

Salmisaari_ilmakuva_2

On selvää, että ilman Helenin panosta näin suuriin päästövähennysprosentteihin ei olisi ollut mahdollista päästä. Lisäksi on arvioitu, että Helenin kehitysohjelman seuraavan vaiheen toteutuksen jälkeen Helsingin asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat 58 % ja absoluuttiset päästöt 44 % pienemmät kuin vertailuvuonna 1990.

Voidaan siis sekä historiallisen kehityksen että lähitulevaisuuden näkymien perusteella sanoa, että Helsinki on hyvässä vauhdissa kohti tavoitettaan saavuttaa hiilineutraalius vuonna 2050 ja sen on mahdollistanut Helenin määrätietoinen ja edistyksellinen toiminta energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Ei siis ole ihme, että Helen palkittiin juuri neljännen kerran peräkkäin arvostetulla Global District Energy Climate Awards -palkinnolla.