Vuoden 2014 joulukuussa julkaistiin mediassa valitettavan vähälle huomiolle jäänyt CODE2-hankkeen tiekartta sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä.

Julkaisun mukaan yhteistuotannon avulla voitaisiin Suomessakin, vaikka meillä sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) osuus on jo nyt poikkeuksellisen suuri, vähentää energiantuotannon CO2-päästöjä kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä. Vuosittainen primäärienergian säästö olisi 29–30 TWh ja CO2-päästövähenemä 17 miljoonaa tonnia.

CHP-sähkön määrää voitaisiin lisätä nykyisestä jopa 50 %, jolloin määrä nousisi noin 39 TWh:iin. Tämä vastaisi noin 35–39 % osuutta Suomen arvioidusta sähkön tarpeesta vuonna 2030. CHP-lämmön määrää voitaisiin vastaavasti kasvattaa 71 TWh:iin, jolloin sen osuus kaukolämmön vuotuisesta tuotannosta kasvaisi 70 %:sta 85 %:iin.

Tiekartan keskeiset ehdotukset yhteistuotannon edistämiselle ovat EU:n energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano, CHP-tukipolitiikka ja nykyisten esteiden poistaminen.

Hanasaari_talvella

Helsingin näkökulmasta voi todeta, että Helenin kehitysohjelman kovin ydin rakentuu yhteistuotantoteknologian hyödyntämiseen. Toivoisinkin, että tämän kustannus- ja energiatehokkaan teknologian päästövähennyshyödyt saisivat laajemminkin tunnustusta täällä kotimaassa myös tulevaisuuden toimintaympäristössä, jossa mediaseksikkäät ja hajautetut energiaratkaisut tuntuvat valtaavan alaa.

Enemmän tunnustusta tulee kansainvälisesti ja EU:sta, jossa sähkön ja lämmön yhteistuotanto katsotaan yhdeksi merkittävimmistä keinoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjen syntymistä. Me täällä Suomessa ja Helsingissä olemme tässä järjestelmän toteutuksessa monella tavoin edelläkävijöitä. Olkaamme ansaitun ylpeitä siitä, että meillä on täällä maailman parasta kaupunkienergiaa.